Aijjai, heti alkoi päivitykset laahata, kun koira rampautui.
Eilen käytiin siis metsässä hölkällä. Tällä kertaa reittivalinta oli kesy, lähinnä latupohjia ja pari lyhyttä pätkää oikeaa polkua. Koko lenkki kesti noin 70 min (mukana siis siirtyminen Viikkiin ja takaisin). "Lyhyeksi, palauttavaksi hölkäksi" lenkki oli vähän liian pitkä, mutta terapeuttinen maalaisympäristö helli jalkoja Kehä I -juoksun jälkeen.
Ajattelin päräyttää juoksuohjelmaan kaksi uutta "erikoislenkkiä" (ne normaalit erikoislenkithän on tietysti pitkis ja reipas): yksi lenkki maastossa ja yksi asfaltilla. Asfalttilenkki saa aikaan henkistä kasvua (onko mitään yhtä tympeää kuin hölkkä autotien laidassa?) ja maastossa voi palautua asfalttilenkin kärsimyksistä. Tämähän tarkoittaa siis sitä, etten voi juosta "perusvitostani" enää lainkaan, jos en rupea juoksemaan viittä kertaa viikossa. HMM. No, eihän minulla ole mitään tärkeämpääkään tekemistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti