Suuri yleisö jäi kieli pitkällä odottamaan raporttia maratonista

Ja suuri yleisö, vituiksihan se meni.

Koko reissusta ei ole kauheasti positiivista sanottavaa. Osaan normaalisti runoilla kuin Runeberg, mutta tästä juoksusta ei vaan irronnut. Ensimmäisestä Gatorade-mukillisesta asti sattui mahaan niin kamalasti, että siinä oli sitten se juoksu. No, tuli ainakin juteltua muiden hitaiden tallustajien kanssa. Aikamoinen antikliimaksi.

Kymmenen viikkoa juoksin, seuraavat kymmenen viikkoa pidin taukoa. Tai no, ei onneksi ehkä ihan... Mutta pari viikkoa olin ihan loppu koulun alkamisen takia, sitten sairastuin, olin kuumeessa viikon, olin vielä pari viikkoa kipeä jne. Toissa viikolla kävin juoksemassa ekaa kertaa maratonin jälkeen. Noin 5-6 km kävelyvauhtia, jaksoin : D

Olen koulun takia Mäntsälässä, ja viime viikolla satuttiin löytämään aivan loistava lenkkireitti. Ihan Keudan vierestä lähtee Haukankierros, n. 5 km lenkki rehellistä maastoa - ei steriiliä kuntobaanaa, vaan juurakoita, kiviä, kallioita ja puunrunkoja. Eka lenkki juostiin kolmen cityjuoksijan voimin, ja jestas, minkä suunnistajan maailma minussa menettikään! Olen luonnostani maastossa kuin Minna Kauppi! Tai ehkä olen vaan riittävän tyhmä juoksemaan kallioisessa maastossa alamäkeen : D Fiksummat himmasivat.

Ekan Haukankierroksen jälkeen riemastuin taas maastojuoksusta täysin. Olen käynyt nyt kahtena peräkkäisenä päivänä juoksemassa kierroksen, ja juoksu tuntuu vaan koko ajan paremmalta ja paremmalta. Maastojuoksu on meditatiivista - maastossa juostessa on mahdotonta keskittyä mihinkään muuhun kuin juoksuun.

Lähtisikö joku hölkkäämään Nuuksioon?

16.6. ja aloitteleva metsäläinen

Aijjai, heti alkoi päivitykset laahata, kun koira rampautui.

Eilen käytiin siis metsässä hölkällä. Tällä kertaa reittivalinta oli kesy, lähinnä latupohjia ja pari lyhyttä pätkää oikeaa polkua. Koko lenkki kesti noin 70 min (mukana siis siirtyminen Viikkiin ja takaisin). "Lyhyeksi, palauttavaksi hölkäksi" lenkki oli vähän liian pitkä, mutta terapeuttinen maalaisympäristö helli jalkoja Kehä I -juoksun jälkeen.

Ajattelin päräyttää juoksuohjelmaan kaksi uutta "erikoislenkkiä" (ne normaalit erikoislenkithän on tietysti pitkis ja reipas): yksi lenkki maastossa ja yksi asfaltilla. Asfalttilenkki saa aikaan henkistä kasvua (onko mitään yhtä tympeää kuin hölkkä autotien laidassa?) ja maastossa voi palautua asfalttilenkin kärsimyksistä. Tämähän tarkoittaa siis sitä, etten voi juosta "perusvitostani" enää lainkaan, jos en rupea juoksemaan viittä kertaa viikossa. HMM. No, eihän minulla ole mitään tärkeämpääkään tekemistä!