Koko reissusta ei ole kauheasti positiivista sanottavaa. Osaan normaalisti runoilla kuin Runeberg, mutta tästä juoksusta ei vaan irronnut. Ensimmäisestä Gatorade-mukillisesta asti sattui mahaan niin kamalasti, että siinä oli sitten se juoksu. No, tuli ainakin juteltua muiden hitaiden tallustajien kanssa. Aikamoinen antikliimaksi.
Kymmenen viikkoa juoksin, seuraavat kymmenen viikkoa pidin taukoa. Tai no, ei onneksi ehkä ihan... Mutta pari viikkoa olin ihan loppu koulun alkamisen takia, sitten sairastuin, olin kuumeessa viikon, olin vielä pari viikkoa kipeä jne. Toissa viikolla kävin juoksemassa ekaa kertaa maratonin jälkeen. Noin 5-6 km kävelyvauhtia, jaksoin : D
Olen koulun takia Mäntsälässä, ja viime viikolla satuttiin löytämään aivan loistava lenkkireitti. Ihan Keudan vierestä lähtee Haukankierros, n. 5 km lenkki rehellistä maastoa - ei steriiliä kuntobaanaa, vaan juurakoita, kiviä, kallioita ja puunrunkoja. Eka lenkki juostiin kolmen cityjuoksijan voimin, ja jestas, minkä suunnistajan maailma minussa menettikään! Olen luonnostani maastossa kuin Minna Kauppi! Tai ehkä olen vaan riittävän tyhmä juoksemaan kallioisessa maastossa alamäkeen : D Fiksummat himmasivat.
Ekan Haukankierroksen jälkeen riemastuin taas maastojuoksusta täysin. Olen käynyt nyt kahtena peräkkäisenä päivänä juoksemassa kierroksen, ja juoksu tuntuu vaan koko ajan paremmalta ja paremmalta. Maastojuoksu on meditatiivista - maastossa juostessa on mahdotonta keskittyä mihinkään muuhun kuin juoksuun.
Lähtisikö joku hölkkäämään Nuuksioon?
