Tavoite: leuanveto

Aino oli koirahyppelyseuran vuoden 2012 menestynein minikoira. Kiitokseksi menestyksekkäästä vuodesta Aino osti minulle leuanvetotangon. Pari vuotta sitten, kun Aino oli kakkossijalla, Aino osti itselleen palkinnoksi skeittilaudan, mutta Aino ei ole käyttänyt sitä kovin aktiivisesti. Parempi siis, että Aino panostaa ennemmin minun fysiikkaani...

Gymstick-merkkisen leuanvetotangon mukana tuli hyviä treeniohjeita. Perusleuanvetotreenin ohje on suosikkini:

"Tartu tankoon hartian levyisellä vastaotteella, roiku tangossa kädet suorina. Vedä tästä itsesi ylös, leuka tangon yli. Palaa hitaasti lähtöasentoon, suorille käsivarsille. Toista. Hengitä sisään ylösvedon aikana ja ulos palatessasi alkuasentoon. Tee niin monta toistoa kuin jaksat."

"Tee niin monta toistoa kuin jaksat." Olen reitevä ja persevä savolainen, eivätkä pulkannarukädet todellakaan jaksa nostaa muuta kroppaa ylöspäin. Minun tapauksessani tuo "tee niin monta toistoa kuin jaksat" tarkoittaa nolla toistoa. No, siinä oli nopea treeni. Olen kuitenkin optimistinen, joten päätin seurata Fitness Führerin ohjeita. Itseni nostamista (tankotanssi)tangolla olen jo yrittänyt aiemmin, eikä oikein onnistunut. Jumppakuminauhan avulla jaksan juuri ja juuri vetää yhden leuan. Jaksan myös (yllättäen) laskea itseni alas loppuasennosta... 

Motivoivasti tanko myös putosi kaksi kertaa. En jaksa vetää yhtään leukaa, enkä jaksa myöskään vääntää tankoa niin tiukalle, että se kestäisi painoni - tai ehkä vaan painan liikaa... Toisaalta mieli pysyy virkeänä, kun jännittää, pysyykö tanko ylhäällä.

Taistelin tangon kanssa niin kauan kuin jaksoin, mutta nyt tänään, treenin jälkeisenä päivänä, lihakset on vaan omituisella tavalla voimattomat, eivät yhtään kipeät. MIKÄ LIHAKSIANI VAIVAA??? HALUAN KIPEÄT LIHAKSET!!!

Tänään olen taas pullistellut hauiksiani ja tuntenut pulkannarukäsieni olevan taas vähän lihaksikkaammat kuin eilen.

Koirahyppelytesti

Luin joskus jostain naistenlehdestä (Sportista?), että agility on ohjaajalle lähinnä kevyttä kuntoliikuntaa. Olin silloin vielä ihan hyvässä kunnossa, ja silti olin yleensä treenien päättyessä (ja myös treenien aikana...) punainen, hikinen ja tuskainen. Kunto on pettänyt aika monta kertaa treeneissä. Kevyttä kuntoliikuntaa siis?

Kas, oltiinpa sitä hoikkia vielä 2010. Ja silti mentiin ihan hölkäten MM-karsinnoissa.

Tänään kokeilin, millaista dataa tulee sykemittarilla. Etsin netistä kivan vauhdikkaan radan, pätkin sitä vähän (tuloksena 24 estettä) ja rakensin sen alkuverryttelynä. Kyllä muuten tulee hiki, kun raahaa yksin A-esteen hallin toisesta päästä keskelle hallia...

Sitten aloin kerätä dataa. Istutin koiran lähtöön, kävelin tokan esteen taakse, laitoin sykemittarin päälle ja aloitin treenit. 

Ekan koiran ensimmäinen treenivuoro kesti 12 min 50 s. Keskisyke oli 171 ja maksimisyke huikeat 187!! Se 12 min 50 s siis sisältää itse suorituksen lisäksi myös aika paljon koiran kanssa leikkimistä, takaisin starttiin kävelemistä ja muita vastaavia sykettä laskevia toimintoja. 

Heti viimeisen suoritetun esteen jälkeen aloitin sykemittarista toisen kierroksen, eli ns. lepokierroksen (8 min 15 s) maksimisyke (177) oli hyvin todennäköisesti heti suorituskierroksen jälkeen. Tai sitten nostin kovasti sykettä ympäri hallia kävellessä ja rimoja nostaessa sekä koiria juottaessa... Kierroksen keskisyke oli 131. Vilkuilin sykemittaria vähän väliä, ja syke kyllä laski kohtalaisen nopeasti suorituksen jälkeen.

Toisen koiran ensimmäinen treenivuoro kesti 10 min 45 s. Se oli siis aika paljon ekaa parempi... Keskisyke oli 168 ja maksimisyke 186. Tämän koiran kanssa oli mahdollista löysäillä vähän enemmän... 

Seuraavan lepokierroksen (8 min rimojen nostamista, koirien juottamista jne) maksimisyke oli 179. Keskisyke oli 131. 

Toisella kierroksella ekan koiran kanssa treenatessa (6 min 34 s) maksimisyke oli 183, keskisyke 161-169 välillä (taisin vahingossa aloittaa "uuden kierroksen" kesken treenaamisen...).

Lepokierroksella (6 min 6 s) maksimisyke oli 143, keskisyke 120.

Toisen koiran toinen treenivuoro meni vähän löysäilyksi. En jaksanut enää juosta täysillä koko ajan, joten löysäilin kaikissa mahdollisissa paikoissa. 4 min 48 s, maksimisyke 178, keskisyke 158.

Viimeisellä kierroksella treenasin vanhemman koiran kanssa 6 min 20 s estesuorituksia pienissä pätkissä. Maksimisyke kävi 175:ssä, mutta keskisyke oli vain 152.

ELI. Neljä varsinaista treenipätkää, n. 25 min treeniä. Keskisykkeet treenipätkien aikana reilusti yli 160 (paitsi viimeisellä kierroksella, kun olin aika loppu), melkein kaikilla kierroksilla maksimisyke yli 180. Sykkeet (ja vauhti...) laski loppua kohti, eli kunto ei oikein kestä tuollaista rääkkiä. Ei mene kevyen kuntoliikunnan kategoriaan, jos minulta kysytään... Jos okein muistan, Aer-kynnykseni oli joskus muinoin noin 153 ja AnAer-kynnys noin 178, eli ratasuorituksen aikana maksimisyke käy AnAer-kynnyksen yläpuolella. Eipä kauheasti yllätä, että vauhtikestävyys ei ole romahtanut läheskään samalla tavalla kuin peruskestävyys näiden "koiraurheiluvuosien" aikana.

Tosin voi olla, että joko kunnossani tai tavassani treenata on jotain vikaa, koska hyvin harvoin treeneissä näkyy ihmispoloja, jotka ovat repineet itsestään kaiken irti. Ja tavallisissa ryhmätreeneissä tuollaiseen rääkkiin ei ole mahdollisuutta, koska aikaa on se n. 10 min per koirakko. Toiset ratkaisevat ongelman niin, että hankkivat vain enemmän koiria, on enemmän aikaa treenata...

Ekan viikon yleiskatsaus

Ma: 9 km hölkkä
Ti: 9 km hölkkä (tai no, n. 6,5 km hölkkää, loput kävelyä, villasukkalenkki)

Ke: 5 km hölkkä (villasukkalenkki)

To: tankotanssi

Pe: 9 km hölkkä

La: loikkatreeni 

Su: tankotanssi

Lisäksi pari lihaskuntotreeniä kotona ja VENYTTELYÄ LÄHES JOKA ILTA. Olen ylpeä.

Torstaina käytiin vetämässä melkoiset överit Fazerin brunssilla. Söin esimerkiksi viisi kakkupalaa... Ne oli aika pieniä, mutta no. Positiivista oli se, että vielä illallakin oli kohtalaisen huono olo - ehkä "tiukka linja" vaikuttaa sen verran, että syöntikyky vähän heikkenee... Viikonloppuna vähän laskeskelin proteiininsaantiani, ja päätin, että tähtään vähintään 100 grammaan päivässä. Torstaina maistoin aitoa, esanssista proteiinipirtelöä, ja sen maku oli sen verran vakuuttava, että päätin myös pyrkiä keräämään sen 100 g ihan oikeasta ruoasta. Esanssinen maku ja saippuainen suutuntuma ei varsinaisesti koukuttanut ensimmäisellä kokeilukerralla...

Tähän mennessä
- Painon kehitys on ollut kyllä huimaa, mitään ei ole tapahtunut. Kymmenessä viikossa lähtee tuurilla kilo : D
- Voimaa on tullut, punnerrukset onnistuu nyt jo jopa kohtalaisella tekniikalla. Tässä ajassa ei voimalle varmaan pitäisi tapahtua oikeastaan mitään, ehkä vanha hermotus on vaan aktivoitunut?
- Juoksussa alkaa tuskaisin alkuvaihe olla ohi, wanha alkaa taas muistaa, miten juostaan.
- Tankotanssissa viikon oleellisin voitto oli kiipeäminen: tähän mennessä sääret on olleet niin mustelmilla, ettei kiipeämistä ole voinut edes kokeilla, mutta nyt pikkuhiljaa, pikkuhiljaa... Käsien voimat ei vielä riitä mihinkään, mutta eiköhän kädetkin ala kohta rakentaa silmitöntä lihasmassaa. Tankotanssin kohdalla on oikeastaan vähän kornia puhua tankotanssista, koska tanssillinen osuus on aika vähissä... Kyse on enemmän kivusta, pelosta ja kiroilusta. Mutta on se silti koukuttavaa! Ehkä siksi, että sitä tanssillista osuutta on niin vähän...

Sokka irti

Tänään ohjelmassa oli talviurheilulajeista paras ja jaloin: villasukkajuoksu! Villasukkajuoksu on juuri sitä, miltä se kuulostaa: juoksua villasukat jalassa, ilman kenkiä. Lenkistä riippuen jalassa on 3-5 paria villasukkia, tänään -6 asteessa kolme paria (plus alimpana kerroksena puuvillasukat) oli juuri sopivasti.

Sitä kuvittelisi, että pelkät villasukat jalassa juokseminen on vähän epäkäytännöllistä; sukat kastuu, varpaita paleltaa ja jalkoihin sattuu. No, sukat ei kastu, villa eristää ja jos juoksee joustavalla alustalla fiksulla tekniikalla, juoksu tuntuu hyvältä. Järkevässä mittakaavassa villasukkajuoksu on vähän kuin kehonhuollon ja juoksutekniikkatreenin sekoitus. Villasukat jalassa juoksutekniikka muuttuu automaattisesti päkiäpainotteisemmaksi, ja kun jalka liikkuu vapaasti, pikkulihakset vahvistuu. Tai näin minä oletan, ainakin omat jalkani ovat tosi joustavat ja tuoreet villasukkalenkkien jälkeen, kun vastaavassa säässä kengät jalassa juoksentelu vetää jalat pahaan solmuun. Juoksuolosuhteille on kuitenkin vaatimuksia: hiekotetulla tai jäisellä tiellä en juoksisi... Käytännössä ne olosuhteet, joissa kengät jalassa on veemäistä juosta, on huomattavasti siedettävämmät ilman kenkiä. Helsinkiläinen talvikunnossapito suosii villasukkajuoksua!

Ja sitten siihen järkevään mittakaavaan... Talven ensimmäinen villasukkalenkki (köh, ei ole tullut muutenkaan oikein käytyä lenkillä), joten ajateltiin hölkätä hyvin kevyt 5 km (5 km on sinänsä jo aika pitkä "totuttelulenkiksi"...). Juokseminen oli niin kivaa, että ehdotinkin pientä pidennystä. No, minulla oli kivaa vielä muutaman kilometrin kuluttuakin, mutta lenkkikaverilla alkoi jalat väsyä ja kipeytyä. Loppumatka käveltiin. Kokonaisuudessaan juostiin siis ehkä n. 6,5 km, kävelyä tuli n. 2,5 km. Myönnetään, ettei minunkaan jaloissa ehkä olisi voimat riittäneet ehjään juoksutekniikkaan loppuun asti, joten parempi näin...

Mutta jalat oli kyllä tosi hyvässä kunnossa lenkin jälkeen, jo heti lenkin jälkeen tuntui samalta kuin normaalisti kunnon venyttelyn jälkeen. Pitää ehkä harkita paljasjalkakenkien hankkimista kesäksi...

Suuren yleisön pyynnöstä

KYMMENEN VIIKKOA PALAA TÄHÄN MAAILMAAN!

"Suuri yleisö" on tietysti sarkasmia, ja sen maratonflopin jälkeen olisi hyvä keksiä joku uusi blogi ja unohtaa, että olen koskaan aiemmin mitään jumppablogia kirjoittanutkaan. Mutta koska olen laiska ja mielikuvitukseton, Kymmenen viikkoa saa jatkaa tässä.

Tällä kertaa "noin kymmenen viikon projektina" on (äärinaisellinen) kesäkuntoprojekti. Kaikki kunnia "koiraurheilun" harrastajille, mutta eihän tässä nyt ihan täydessä tikissä olla, vaikka "koiraurheilua" onkin harrastettu aktiivisesti. Näkee kyllä, että on syöty pizzaa kisareissulla ja skipattu laittoman monta juoksulenkkiä ja lihaskuntotreeniä... 

Kevään tavoitteena on lisätä lihasta, vähentää läskiä ja parantaa yleistä fysiikkaa (voimaa, kestävyyttä ja notkeutta). Nillittäjät toki huomauttavat, että lihaksen kasvattaminen ja rasvan vähentäminen ei onnistu samaan aikaan, mutta kieltäydyn uskomasta. KATSOTAAN. Niin, ja jossain kevään-alkukesän aikana juoksen puolimaratonin alle kahteen tuntiin.

Lajeina on tällä kertaa vanhan tutun juoksun (köh, hölkän...) lisäksi tankotanssi. Täten myös julkisesti julistan panostavani projektiin myös ruokavaliota miettimällä. SYÖN PRODEE KASVATAN HABAA. Enkä vedä hulluja mättö-övereitä.

Alla taitavasti muokattu kuva siitä, missä nyt mennään. Kuvasta ei saa esittää kritiikkiä, se on minusta hysteerisen hauska.

Toivotaan, että kesään mennessä minusta hävinneen läskin ja itsekritiikin tilalle on tullut sen verran lihasta ja taitoa, ettei yhtä huomaamattomia muokkauksia enää tarvita! Vertailukuva tulee sitten kymmenen viikon kuluttua, jos en ole siihen mennessä pudonnut päälleni.