Come fat come

Alan pikkuhiljaa muistuttaa kuulantyöntäjää. En tajua, jestas. En syö kuin sika, ja silti paino nousee nopeammin kuin koskaan aiemmin. Tällä hetkellä ollaan jo lähellä "hyppään sillalta" -painoa. No, sporttista ulkonäköä haettiin, ja urheilija se on sumopainijakin.

Olen käynyt välillä lenkillä, tehnyt välillä vähän lihaskuntoa, roikkunut tangolla ja hajoillut koulujuttujen kanssa. Jotenkin tämä jatkuva painonnousu vähentää kuitenkin hieman jumppabloggausmotivaatiota... Jos suoraan sanotaan, niin vähän melkein risoo.

Ja nyt tuli sitten kaiken huippu: akillesjänne tulehtui tai jotain. En tiedä, mikä senkin typerän jänteen ongelma nyt on, se vaan kipeytyi yhtäkkiä viime viikon sunnuntaina. Juoksulenkillä tiistaina tilanne akutisoitui, ja jouduin suunnilleen hyppimään yhdellä jalalla kotiin. Kaikki lenkkarit painaa akillesjännettä niin pahasti, että tuherran melkein itkua jo koiria kusettaessa. Converseissa tilanne on sen verran ok, että esim. bussille pystyn kävelemään. Ilman kenkiä ei satu yhtään, voin juosta portaissa ja hyppiä trampoliinilla, eikä missään tunnu. En tiedä, pitäisikö olla suosiolla tekemättä yhtään mitään vai keksiä joku korvaava laji. Kuopion kevätleirillä voisi ainakin innostua pyöräilemään...

Vedenpaisumus (ja viikot 7 ja 8 ja mitä näitä nyt on)

Treenaan Extreme Runille. Maa on suunnilleen sula, joten piti päästä pitkästä aikaa sulalle hiekkatielle OMALLE reitille juoksemaan. Maa on sula, sen päällä on 20 cm vettä... Normaalisti tähän aikaan vuodesta lenkillä välttelen vesilätäköihin astumista ja sukkien kastumista, hyppelen ja kiertelen. On mahtava tunne todeta, että PASKAT ja juosta lätäkköön (= tulvivaan Vantaanjokeen) polvea myöten. Kovin pitkää lenkkiä ei märissä vaatteissa vaan huvita juosta, ainakaan jos sää ei ole ensiluokkaisen huikea... Pitänee ottaa nyt kaikki irti tulvasta ja tuhota vanhat juoksukengät lopullisesti.

Alkaa pikkuhiljaa mennä vähän huonosti yhteenvetojen kanssa. Viikolla 7 minulla oli pieneläinortopediaa ja burnout, saatoin käydä lenkillä tai olla käymättä. Suklaata ainakin söin. Ja dallaspullaa.

Viikolla 8
Ma: ?
Ti: ~7 km hölkkä + lihaskuntotreeni kotona
Ke: ~7 km hölkkä
To: 10 km pyöräily + 20 min crosstrainer (raahasin sisustuselementin parvekkeelta sisään) + lihaskuntotreeni kotona
Pe: ~7 km hölkkä
La: ~8 km hölkkä
Su: 6 km hölkkä (ks. kuva)

Tangolla en ole roikkunut kolmeen viikkoon, saa nähdä, miten kovasti kiroiluttaa, kun tänään vihdoin kiipeän tangolle. Voi tehdä kipeää. "Painonpudotuksesta" ei enää kehtaa edes puhua, tällä hetkellä tilanne on +2,5 kg. WTF?

Pohjois-Savon kevätleiri eli viikko 6

Viime viikon yhteenveto jäi kirjoittamatta. a) En muista, mitä viime viikolla tein. Olettaisin, että juoksin, lenkkeilin koirien kanssa, treenasin tankotanssia ja lihaskuntoa. Ja kisasin yhdet agilitykisat (5 starttia). Ja vedin yhdet suklaaöverit. Jännää. b) Ketään ei kiinnosta.

Tämän viikon olin Kuopiossa ympäristöterveydenhuollon harjoittelussa, eli nauttimassa kauniista kevätsäästä. Helsingissä ei todellakaan ole mahdollista käydä samana päivänä juoksemassa kuivalla asfaltilla ja lenkittämässä koiria hangella... En edes pidä koirien lenkittämisestä (jep, miksiköhän minulla edes on koiria...), mutta tällä viikolla lenkkeilin joka päivä vähintään n. 2 h. Koiratkaan ei ole aikoihin juosseet yhtä paljon: koko Kallavesi oli yhtä avointa juoksubaanaa. Koiria on kivempaa lenkittää silloin, kun koirilla on kivaa!

Muistin taas yhden liikuntarakkauden: luistelu. En ole varsinaisesti mikään jääprinsessa, mutta pidemmän matkan luistelu on ihan äärimmäisen meditatiivista. Luonnonjäällä saa aina varoa railoja, eli saa koko ajan keskittyä siihen, mihin jalkansa asettaa. Ei voi keskittyä ajattelemaan kaikkea typerää... Ja voi hyvänen aika, miten kivaan jumiin sain takapuoleni! 

En ole luistellut lukion jälkeen, eli olen luistellut viimeksi ehkä 7-8 vuotta sitten. Muutama ensimmäinen potku olikin jokseenkin horjuva, parin kilometrin jälkeen aloin jo saada rytmistä kiinni, ja toisella kierroksella pystyi jo oikeasti laittamaan voimaa potkuun. Tokan kierroksen lopussa, kun alkoi olla niin hiljaista ja pimeää, ettei kukaan varmasti nähnyt, kokeilin sirklaamista, mutta se nyt ei kovin hyvältä näyttänyt. Jouduin jarruttamaan kaksi kertaa, molemmilla kerroilla nopea luistimien siirto sivuttain meni piruetiksi. No, eteneminen tietysti loppui... 

Kaunoluistimillakin pääsee ihan kohtalaista vauhtia, jos on Timo Silakka. Ehdin luistella kaksi kierrosta, eli n. 15 km, ennen kuin tuli niin pimeää, että piti lopettaa. Aikaa meni n. 1 h. 

Ice Marathonin reitti oli vielä keskiviikkona erinomaisessa kunnossa, torstaina päivällä oli lämmintä ja luistelureitillä kävelleet ihmiset polkivat reitin perunapelloksi. Perjantaina joku älypää vielä viimeisteli reitin ajamalla siinä pari kierrosta mopolla... Tämän talven luistelut jäi siis yhteen kertaan. 

Sunnuntaina juoksin ensimmäisen oikeasti pitkän lenkin vuoden 2011 jälkeen. Juoksin Puijon ympäri pienten lisäkierrosten kautta, ja aikaa meni n. 2 h. Mahtava tunne! Vaikka juoksin asfaltilla Nike Freet jalassa, polvissa ja nilkoissa ei tuntunut yhtään. 

Ma: lepo (junamatka Kuopioon...)
Ti: lyhyt kova juoksulenkki (piti juosta hidas lyhyt, koska olin syönyt liikaa ja juonut liikaa kahvia, mutta juostiinkin kaverin sakemannin ravivauhtia, eli niin kovaa, että otsasuoni pullistui päästä)

Ke: 15 km (1 h) luistelua

To: 55 min juoksulenkki

Pe: lepo (suklaaöverit - taidan vähitellen luopua kesäkuntohaaveesta)

La: 2 h juoksulenkki 

Su: lepo

Ulkoilijoista pahimmat

Helsinkiläinen talvikunnossapito (eli sen puute) aiheuttaa henkisiä ja fyysisiä yhteentörmäyksiä kapeilla poluilla.

Juoksijat

Juoksija lähestyy notkean hiipivällä ja hiljaisella askeleella ja yllättää viattoman Sauvakävelijän/Koirankusettajan/koiran, jolloin viaton Sauvakävelijä/Koirankusettaja/koira peljästyy tai saattaa jopa provosoitua hyökkäämään. Tai no, koirahan on tietysti vain leikkisä. Sauvakävelijä/Koirankusettaja sen sijaan ei ole. Koirankusettajalla on onneksi keskustelupalstoja, joilla Koirankusettaja voi avautua ajattelemattoman Juoksijan toiminnasta. "Se JUOKSI ohi!!! Eikö voi muka hidastaa kävelyksi ohittaessaan koiran??? Osa koirista voi olla puolustushaluisia tai saalisviettisiä!!"  

Sauvakävelijät

Sauvakävelijä ei väistä. Koskaan. Ketään. Mitä paremmin Sauvakävelijä on varustautunut siperialaisen arktisiin oloihin ja mitä kapeampi polku on, sitä varmemmin Sauvakävelijä kävelee keskellä polkua ja olettaa, että Juoksija/Pyöräilijä/Koirankusettaja väistää hankeen.

Koirankusettajat

Koirankusettajakaan ei väistä. Yleensä. Jos etenemisvauhti on alle 4 km/h, Koirankusettaja ei väistä, vaan taapertaa varmasti keskellä polkua. Mitä pahempi rähjä Koirankusettajalla on hihnan päässä, sitä pahempi rähjä on myös itse Koirankusettaja. 

Hiihtäjät
Hiihto on laji, joka herättää suuria tunteita suomalaisissa. Juoksijaa/Koirankusettajaa/Sauvakävelijää risoo, kun suosikkireitti vedetään laduksi. Hiihtäjää risoo, kun Juoksija/Koirankusettaja/Sauvakävelijä polkee ladun pilalle. Hiihtäjissä on kaksi alatyyppiä: Sunnuntaihiihtäjät (joista puoliammattimainen Koirankusettaja menee kävellen ohi) ja Olympiahiihtäjät (jotka liikkuvat suunnilleen valonnopeudella aerodynaamisissa asuissa). Sunnuntaihiihtäjä harmistuu helposti Koirankusettajan, koiran tai Juoksijan takia. Olympiahiihtäjä taas joko nauttii reipastahtisen liikunnan aiheuttamasta endorfiinipöllystä tai ohittaa niin monia muita ulkoilijoita, että Olympiahiihtäjää väistävä Koirankusettaja on hymyn ja kiitoksen arvoinen, vaikka polkeekin latua koko ajan pilalle.

Pyöräilijät
TALVIPYÖRÄILIJÄT. Pyöräilijän äänetön lähestyminen pelästyttää ja/tai provosoi Sauvakävelijää/Juoksijaa/Koirankusettajaa/koiraa. Toisaalta myös kellon soittaminen pelästyttää ja provosoi vähintään yhtä voimakkaasti. Kellon soittaminen saa muut ulkoilijat säntäilemään hallitsemattomasti. Helsinkiläisillä, hoitamattomilla ulkoilureiteillä (=poluilla) pyöräilevä Pyöräilijä on sissi, jolle kuka tahansa normaali ihminen antaa tilaa. Sauvakävelijä ja Koirankusettaja eivät kuitenkaan väistä, jolloin Pyöräilijää voi hieman risoa. Jos on joskus kohdannut Sauvakävelijän tai Koirankusettajan ollessaan itse Talvipyöräilijä, ymmärtää Pyöräilijän kokeman maailmoja räjäyttävän vitutuksen.

Onneksi kohta on kevät! Sen jälkeen, kun talvella muodostuneen polun ympärille kasautuneet ulostemassat (Koirankusettaja katsoo, että jos tiellä ei ole talvikunnossapitoa, se ei ole "hoidettu alue", jolloin siltä ei tarvitse kerätä koirankakkaa) ovat valuneet ojiin, tiet ovat taas vähintään kolme metriä leveät, jolloin yhteentörmäyksiä ei satu ihan samalla tiheydellä.

4. viikko

Ma: 9 km hölkkä

Ti: 7 km hölkkä (ja verenluovutus)

Ke: 6 km hölkkä

To: 9 km hölkkä

Pe: 45 min agility (uusi koirahyppelysyke-ennätys, 188!)
La: tankotanssi, n. 10 km juoksu (n. 6-7 km vauhtikestävyytenä)

Su: LEPO

Minulla on ollut ikävä tapa olla noudattamatta käskyä olla rauhallisesti verenluovutuksen jälkeen. Tällä kertaa tottelin, ja yllätys, olikin ihan normaali olo loppupäivän...

Painonpudotusvauhti on edelleen vakio.

Pelkät yhteenvetoraportit on tappavan tylsiä.

3. viikko

Ma: 6 km hölkkä (villasukkalenkki)
Ti: Maaninkavaara (paljon uusia ideoita!)
Ke: 7 km hölkkä (ihan mieletön myräkkä - loistavaa, että myräkkä sattui olemaan juuri Maaninkavaaraa seuraavana päivänä, kun motivaatio oli tapissa)
To: tankotanssi
Pe: 9 km hölkkä
La: 9 km hölkkä (kevyttä vauhtileikittelyä)
Su: 9 km hölkkä (hyvin kevyttä), tankotanssi

Meinasin todeta, ettei tälläkään viikolla tullut pidettyä lepopäivää, mutta ehkä Maaninkavaara-näytelmä ei kuitenkaan treenistä käy...

Edellämainittujen treenien lisäksi tuli tehtyä pari vatsalihastreeniä ja roikuttua leuanvetotangosta. Sanotaanko nyt vaikka näin, että voimatavoitteiden toteutuminen tuntuu hyvin paljon todennäköisemmältä kuin notkeustavoitteiden...

Ja hehe. Painonpudotusvauhti on edelleen vakio, 0 kg/viikko. Ei taida tulla minusta mitään superdieettaajaa. Toivotaan, että kun hauis kasvaa, muu otus pienentyy, kun paino kuitenkin näemmä pysyy vakiona. Ruoka on hyvää ja syön näemmä riittävästi.

Viikko 2

Maanantai: 7 km hölkkä
Tiistai: agilitytreenit
Keskiviikko: 7 km hölkkä+kävely (yhteensä n. 1 km kävelyä)
Torstai: 7 km vauhtikestävyys (n. 1 + 1 km verryttelyjä, loput silmät pullistuen raastamista)
Perjantai: 7 km hölkkä, agilitytreenit (kolmen eri koiran kanssa, 1, 2, 3 - kuten ehkä juoksuvauhdista näkee, kunto ei oikein kestä täysmittaista ratatreeniä kolmen koiran kanssa...)
Lauantai: LEPO
Sunnuntai: tankotanssi

Lisäksi vaihtelevasti leuanvetoyrityksiä (huom. yrityksiä) ja vatsarutistuksia leuanvetotangosta roikkuen.

Paino on pudonnut vakionopeudella, eli hehheh. Pudotus tähän mennessä 0 kg. Hauis on tosin kasvanut, eli SYÖN PRODEE KASVATAN HABAA on toiminut. Aloittelijan on kiva jumpata, kun haba kasvaa aika vähällä työllä... Voimaa on tainnut tulla lisää, tangolla kiipeäminen on jo vähän helpompaa, eikä leuanveto tunnu enää niin kunnianhimoiselta tavoitteelta.

Tavoite: leuanveto

Aino oli koirahyppelyseuran vuoden 2012 menestynein minikoira. Kiitokseksi menestyksekkäästä vuodesta Aino osti minulle leuanvetotangon. Pari vuotta sitten, kun Aino oli kakkossijalla, Aino osti itselleen palkinnoksi skeittilaudan, mutta Aino ei ole käyttänyt sitä kovin aktiivisesti. Parempi siis, että Aino panostaa ennemmin minun fysiikkaani...

Gymstick-merkkisen leuanvetotangon mukana tuli hyviä treeniohjeita. Perusleuanvetotreenin ohje on suosikkini:

"Tartu tankoon hartian levyisellä vastaotteella, roiku tangossa kädet suorina. Vedä tästä itsesi ylös, leuka tangon yli. Palaa hitaasti lähtöasentoon, suorille käsivarsille. Toista. Hengitä sisään ylösvedon aikana ja ulos palatessasi alkuasentoon. Tee niin monta toistoa kuin jaksat."

"Tee niin monta toistoa kuin jaksat." Olen reitevä ja persevä savolainen, eivätkä pulkannarukädet todellakaan jaksa nostaa muuta kroppaa ylöspäin. Minun tapauksessani tuo "tee niin monta toistoa kuin jaksat" tarkoittaa nolla toistoa. No, siinä oli nopea treeni. Olen kuitenkin optimistinen, joten päätin seurata Fitness Führerin ohjeita. Itseni nostamista (tankotanssi)tangolla olen jo yrittänyt aiemmin, eikä oikein onnistunut. Jumppakuminauhan avulla jaksan juuri ja juuri vetää yhden leuan. Jaksan myös (yllättäen) laskea itseni alas loppuasennosta... 

Motivoivasti tanko myös putosi kaksi kertaa. En jaksa vetää yhtään leukaa, enkä jaksa myöskään vääntää tankoa niin tiukalle, että se kestäisi painoni - tai ehkä vaan painan liikaa... Toisaalta mieli pysyy virkeänä, kun jännittää, pysyykö tanko ylhäällä.

Taistelin tangon kanssa niin kauan kuin jaksoin, mutta nyt tänään, treenin jälkeisenä päivänä, lihakset on vaan omituisella tavalla voimattomat, eivät yhtään kipeät. MIKÄ LIHAKSIANI VAIVAA??? HALUAN KIPEÄT LIHAKSET!!!

Tänään olen taas pullistellut hauiksiani ja tuntenut pulkannarukäsieni olevan taas vähän lihaksikkaammat kuin eilen.

Koirahyppelytesti

Luin joskus jostain naistenlehdestä (Sportista?), että agility on ohjaajalle lähinnä kevyttä kuntoliikuntaa. Olin silloin vielä ihan hyvässä kunnossa, ja silti olin yleensä treenien päättyessä (ja myös treenien aikana...) punainen, hikinen ja tuskainen. Kunto on pettänyt aika monta kertaa treeneissä. Kevyttä kuntoliikuntaa siis?

Kas, oltiinpa sitä hoikkia vielä 2010. Ja silti mentiin ihan hölkäten MM-karsinnoissa.

Tänään kokeilin, millaista dataa tulee sykemittarilla. Etsin netistä kivan vauhdikkaan radan, pätkin sitä vähän (tuloksena 24 estettä) ja rakensin sen alkuverryttelynä. Kyllä muuten tulee hiki, kun raahaa yksin A-esteen hallin toisesta päästä keskelle hallia...

Sitten aloin kerätä dataa. Istutin koiran lähtöön, kävelin tokan esteen taakse, laitoin sykemittarin päälle ja aloitin treenit. 

Ekan koiran ensimmäinen treenivuoro kesti 12 min 50 s. Keskisyke oli 171 ja maksimisyke huikeat 187!! Se 12 min 50 s siis sisältää itse suorituksen lisäksi myös aika paljon koiran kanssa leikkimistä, takaisin starttiin kävelemistä ja muita vastaavia sykettä laskevia toimintoja. 

Heti viimeisen suoritetun esteen jälkeen aloitin sykemittarista toisen kierroksen, eli ns. lepokierroksen (8 min 15 s) maksimisyke (177) oli hyvin todennäköisesti heti suorituskierroksen jälkeen. Tai sitten nostin kovasti sykettä ympäri hallia kävellessä ja rimoja nostaessa sekä koiria juottaessa... Kierroksen keskisyke oli 131. Vilkuilin sykemittaria vähän väliä, ja syke kyllä laski kohtalaisen nopeasti suorituksen jälkeen.

Toisen koiran ensimmäinen treenivuoro kesti 10 min 45 s. Se oli siis aika paljon ekaa parempi... Keskisyke oli 168 ja maksimisyke 186. Tämän koiran kanssa oli mahdollista löysäillä vähän enemmän... 

Seuraavan lepokierroksen (8 min rimojen nostamista, koirien juottamista jne) maksimisyke oli 179. Keskisyke oli 131. 

Toisella kierroksella ekan koiran kanssa treenatessa (6 min 34 s) maksimisyke oli 183, keskisyke 161-169 välillä (taisin vahingossa aloittaa "uuden kierroksen" kesken treenaamisen...).

Lepokierroksella (6 min 6 s) maksimisyke oli 143, keskisyke 120.

Toisen koiran toinen treenivuoro meni vähän löysäilyksi. En jaksanut enää juosta täysillä koko ajan, joten löysäilin kaikissa mahdollisissa paikoissa. 4 min 48 s, maksimisyke 178, keskisyke 158.

Viimeisellä kierroksella treenasin vanhemman koiran kanssa 6 min 20 s estesuorituksia pienissä pätkissä. Maksimisyke kävi 175:ssä, mutta keskisyke oli vain 152.

ELI. Neljä varsinaista treenipätkää, n. 25 min treeniä. Keskisykkeet treenipätkien aikana reilusti yli 160 (paitsi viimeisellä kierroksella, kun olin aika loppu), melkein kaikilla kierroksilla maksimisyke yli 180. Sykkeet (ja vauhti...) laski loppua kohti, eli kunto ei oikein kestä tuollaista rääkkiä. Ei mene kevyen kuntoliikunnan kategoriaan, jos minulta kysytään... Jos okein muistan, Aer-kynnykseni oli joskus muinoin noin 153 ja AnAer-kynnys noin 178, eli ratasuorituksen aikana maksimisyke käy AnAer-kynnyksen yläpuolella. Eipä kauheasti yllätä, että vauhtikestävyys ei ole romahtanut läheskään samalla tavalla kuin peruskestävyys näiden "koiraurheiluvuosien" aikana.

Tosin voi olla, että joko kunnossani tai tavassani treenata on jotain vikaa, koska hyvin harvoin treeneissä näkyy ihmispoloja, jotka ovat repineet itsestään kaiken irti. Ja tavallisissa ryhmätreeneissä tuollaiseen rääkkiin ei ole mahdollisuutta, koska aikaa on se n. 10 min per koirakko. Toiset ratkaisevat ongelman niin, että hankkivat vain enemmän koiria, on enemmän aikaa treenata...

Ekan viikon yleiskatsaus

Ma: 9 km hölkkä
Ti: 9 km hölkkä (tai no, n. 6,5 km hölkkää, loput kävelyä, villasukkalenkki)

Ke: 5 km hölkkä (villasukkalenkki)

To: tankotanssi

Pe: 9 km hölkkä

La: loikkatreeni 

Su: tankotanssi

Lisäksi pari lihaskuntotreeniä kotona ja VENYTTELYÄ LÄHES JOKA ILTA. Olen ylpeä.

Torstaina käytiin vetämässä melkoiset överit Fazerin brunssilla. Söin esimerkiksi viisi kakkupalaa... Ne oli aika pieniä, mutta no. Positiivista oli se, että vielä illallakin oli kohtalaisen huono olo - ehkä "tiukka linja" vaikuttaa sen verran, että syöntikyky vähän heikkenee... Viikonloppuna vähän laskeskelin proteiininsaantiani, ja päätin, että tähtään vähintään 100 grammaan päivässä. Torstaina maistoin aitoa, esanssista proteiinipirtelöä, ja sen maku oli sen verran vakuuttava, että päätin myös pyrkiä keräämään sen 100 g ihan oikeasta ruoasta. Esanssinen maku ja saippuainen suutuntuma ei varsinaisesti koukuttanut ensimmäisellä kokeilukerralla...

Tähän mennessä
- Painon kehitys on ollut kyllä huimaa, mitään ei ole tapahtunut. Kymmenessä viikossa lähtee tuurilla kilo : D
- Voimaa on tullut, punnerrukset onnistuu nyt jo jopa kohtalaisella tekniikalla. Tässä ajassa ei voimalle varmaan pitäisi tapahtua oikeastaan mitään, ehkä vanha hermotus on vaan aktivoitunut?
- Juoksussa alkaa tuskaisin alkuvaihe olla ohi, wanha alkaa taas muistaa, miten juostaan.
- Tankotanssissa viikon oleellisin voitto oli kiipeäminen: tähän mennessä sääret on olleet niin mustelmilla, ettei kiipeämistä ole voinut edes kokeilla, mutta nyt pikkuhiljaa, pikkuhiljaa... Käsien voimat ei vielä riitä mihinkään, mutta eiköhän kädetkin ala kohta rakentaa silmitöntä lihasmassaa. Tankotanssin kohdalla on oikeastaan vähän kornia puhua tankotanssista, koska tanssillinen osuus on aika vähissä... Kyse on enemmän kivusta, pelosta ja kiroilusta. Mutta on se silti koukuttavaa! Ehkä siksi, että sitä tanssillista osuutta on niin vähän...

Sokka irti

Tänään ohjelmassa oli talviurheilulajeista paras ja jaloin: villasukkajuoksu! Villasukkajuoksu on juuri sitä, miltä se kuulostaa: juoksua villasukat jalassa, ilman kenkiä. Lenkistä riippuen jalassa on 3-5 paria villasukkia, tänään -6 asteessa kolme paria (plus alimpana kerroksena puuvillasukat) oli juuri sopivasti.

Sitä kuvittelisi, että pelkät villasukat jalassa juokseminen on vähän epäkäytännöllistä; sukat kastuu, varpaita paleltaa ja jalkoihin sattuu. No, sukat ei kastu, villa eristää ja jos juoksee joustavalla alustalla fiksulla tekniikalla, juoksu tuntuu hyvältä. Järkevässä mittakaavassa villasukkajuoksu on vähän kuin kehonhuollon ja juoksutekniikkatreenin sekoitus. Villasukat jalassa juoksutekniikka muuttuu automaattisesti päkiäpainotteisemmaksi, ja kun jalka liikkuu vapaasti, pikkulihakset vahvistuu. Tai näin minä oletan, ainakin omat jalkani ovat tosi joustavat ja tuoreet villasukkalenkkien jälkeen, kun vastaavassa säässä kengät jalassa juoksentelu vetää jalat pahaan solmuun. Juoksuolosuhteille on kuitenkin vaatimuksia: hiekotetulla tai jäisellä tiellä en juoksisi... Käytännössä ne olosuhteet, joissa kengät jalassa on veemäistä juosta, on huomattavasti siedettävämmät ilman kenkiä. Helsinkiläinen talvikunnossapito suosii villasukkajuoksua!

Ja sitten siihen järkevään mittakaavaan... Talven ensimmäinen villasukkalenkki (köh, ei ole tullut muutenkaan oikein käytyä lenkillä), joten ajateltiin hölkätä hyvin kevyt 5 km (5 km on sinänsä jo aika pitkä "totuttelulenkiksi"...). Juokseminen oli niin kivaa, että ehdotinkin pientä pidennystä. No, minulla oli kivaa vielä muutaman kilometrin kuluttuakin, mutta lenkkikaverilla alkoi jalat väsyä ja kipeytyä. Loppumatka käveltiin. Kokonaisuudessaan juostiin siis ehkä n. 6,5 km, kävelyä tuli n. 2,5 km. Myönnetään, ettei minunkaan jaloissa ehkä olisi voimat riittäneet ehjään juoksutekniikkaan loppuun asti, joten parempi näin...

Mutta jalat oli kyllä tosi hyvässä kunnossa lenkin jälkeen, jo heti lenkin jälkeen tuntui samalta kuin normaalisti kunnon venyttelyn jälkeen. Pitää ehkä harkita paljasjalkakenkien hankkimista kesäksi...

Suuren yleisön pyynnöstä

KYMMENEN VIIKKOA PALAA TÄHÄN MAAILMAAN!

"Suuri yleisö" on tietysti sarkasmia, ja sen maratonflopin jälkeen olisi hyvä keksiä joku uusi blogi ja unohtaa, että olen koskaan aiemmin mitään jumppablogia kirjoittanutkaan. Mutta koska olen laiska ja mielikuvitukseton, Kymmenen viikkoa saa jatkaa tässä.

Tällä kertaa "noin kymmenen viikon projektina" on (äärinaisellinen) kesäkuntoprojekti. Kaikki kunnia "koiraurheilun" harrastajille, mutta eihän tässä nyt ihan täydessä tikissä olla, vaikka "koiraurheilua" onkin harrastettu aktiivisesti. Näkee kyllä, että on syöty pizzaa kisareissulla ja skipattu laittoman monta juoksulenkkiä ja lihaskuntotreeniä... 

Kevään tavoitteena on lisätä lihasta, vähentää läskiä ja parantaa yleistä fysiikkaa (voimaa, kestävyyttä ja notkeutta). Nillittäjät toki huomauttavat, että lihaksen kasvattaminen ja rasvan vähentäminen ei onnistu samaan aikaan, mutta kieltäydyn uskomasta. KATSOTAAN. Niin, ja jossain kevään-alkukesän aikana juoksen puolimaratonin alle kahteen tuntiin.

Lajeina on tällä kertaa vanhan tutun juoksun (köh, hölkän...) lisäksi tankotanssi. Täten myös julkisesti julistan panostavani projektiin myös ruokavaliota miettimällä. SYÖN PRODEE KASVATAN HABAA. Enkä vedä hulluja mättö-övereitä.

Alla taitavasti muokattu kuva siitä, missä nyt mennään. Kuvasta ei saa esittää kritiikkiä, se on minusta hysteerisen hauska.

Toivotaan, että kesään mennessä minusta hävinneen läskin ja itsekritiikin tilalle on tullut sen verran lihasta ja taitoa, ettei yhtä huomaamattomia muokkauksia enää tarvita! Vertailukuva tulee sitten kymmenen viikon kuluttua, jos en ole siihen mennessä pudonnut päälleni.