Alan pikkuhiljaa muistuttaa kuulantyöntäjää. En tajua, jestas. En syö kuin sika, ja silti paino nousee nopeammin kuin koskaan aiemmin. Tällä hetkellä ollaan jo lähellä "hyppään sillalta" -painoa. No, sporttista ulkonäköä haettiin, ja urheilija se on sumopainijakin.
Olen käynyt välillä lenkillä, tehnyt välillä vähän lihaskuntoa, roikkunut tangolla ja hajoillut koulujuttujen kanssa. Jotenkin tämä jatkuva painonnousu vähentää kuitenkin hieman jumppabloggausmotivaatiota... Jos suoraan sanotaan, niin vähän melkein risoo.
Ja nyt tuli sitten kaiken huippu: akillesjänne tulehtui tai jotain. En tiedä, mikä senkin typerän jänteen ongelma nyt on, se vaan kipeytyi yhtäkkiä viime viikon sunnuntaina. Juoksulenkillä tiistaina tilanne akutisoitui, ja jouduin suunnilleen hyppimään yhdellä jalalla kotiin. Kaikki lenkkarit painaa akillesjännettä niin pahasti, että tuherran melkein itkua jo koiria kusettaessa. Converseissa tilanne on sen verran ok, että esim. bussille pystyn kävelemään. Ilman kenkiä ei satu yhtään, voin juosta portaissa ja hyppiä trampoliinilla, eikä missään tunnu. En tiedä, pitäisikö olla suosiolla tekemättä yhtään mitään vai keksiä joku korvaava laji. Kuopion kevätleirillä voisi ainakin innostua pyöräilemään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti