Kick assphalt -paita voisi olla aika ihana.
Oltiin tänään sukuloimassa, ja oli tarkoitus juosta kotiin Paloheinän kautta. Leppoisa vauhti, kiva reitti jne. No, sattuneesta syystä juostiinkin Kehä I:n vieressä koko matka. Eikä juostu leppoisaa vauhtia... Saldona siis 7,5 km kova + 2,5 km loppuverryttely (alkuverryttely jäi tekemättä, hups).
Positiivista lenkissä oli se, että tulipa ainakin juostua kerrankin asfaltilla. Juoksen AINA hiekalla, ja Helsinki City Marathonilla jalat saisi mielellään kestää sen 42 km asfalttia... Mutta toisaalta parasta, mitä voin ottaa lähtöviivalle mukaan, on terveet jalat - jalat kannattaa rikkoa vasta kisassa!
Mahani kestää näköjään yllättävän paljon: juuri ennen lähtöä söin makaronilaatikkoa, pari palaa pizzaa, suklaatuutin ja mansikkarahkaa. Maha tietysti turposi juostessa suunnilleen Afrikan kokoiseksi, eikä hengittäminen ollut aina kovin helppoa, mutta silti. Minulla on selvästi jotain lahjoja pitkiin ultrakisoihin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti