Minulla on menossa kuherruskuukausi juoksuharrastuksen kanssa. Tämä ei voi jatkua loputtomiin... Tänään alkoi heti ensimmäisen sadan metrin aikana harmittaa, että pennut pitää käyttää pissalla ja kakalla ennen keskiyötä - olisi tehnyt mieli lähteä juoksemaan pitkää lenkkiä, kun juoksu tuntui niin tajuttoman hyvältä. Askel oli kevyt, kaikki soittimesta tuleva musiikki oli juuri sopivaa, sää oli aivan taivaallinen (tihkusadetta, puuskittaista tuulta), lippis pysyi yllättäen päässä, ja tunsin itseni ihan juoksijaksi. Oli tarkoitus juosta 6 km, mutta kapinoin sen verran, että juoksin 2,5 km ylimääräistä (eli 8,5 km, Noora ei kuulemma jaksa harrastaa yhteenlaskua). Ei tuo pituuden puolesta ehkä ihan täysin palauttavasta lenkistä käynyt, mutta ei tullut pahemmin hiki... Huomenna on PAKKO pitää lepopäivä, nyt on tullut jo kuusi juoksupäivää putkeen. Lauantaina sitten pitkis!
Varmaan se, että olen ruvennut vihdoin venyttelemään KUNNOLLA aina lenkin jälkeen, on edesauttanut juoksuhurmion kehittymistä. Jalat ovat heti lenkin alussa kimmoisat, eikä jalkojen lämpenemiseen mene puolta tuntia. Vaikka en oikeastaan yhtään tykkää venyttelystä, olen jäänyt siihen nyt vähän koukkuun... Parasta on se, että nyt venytyksiä voi kohdistaa jo muuallekin kuin pohkeisiin :D Pohkeeni ovat tainneet olla aika erinomaisen jumissa.
Juuri tällä hetkellä on aivan voittamaton olo. Melkein tekisi mieli harkita MasUlle lähtemistä sitten taas joskus... Mutta vaan melkein.
2 kommenttia:
Noora jaksaa laskea yhteen, jos luvut ovat peräkkäin. Jos lukuja pitää etsiä useasta viestistä, niin sitten alkaa tympiä.
MasU ensi vuonna?
Onpa Noora aika reipas :D
Tuskinpa lähden MasU:lle ensi vuonna. Paitsi jos aikatavoite on 14 h ja Annukka lähtee mukaan.
MasU alkoi tuntua hyvältä idealta, kun laskeskelin agilitystarttien tuntihintaa. MasU:n tuntihinta on varsin järkevä, ja lisäksi hintaan sisältyy ruoka. Ei paha.
Ja hellurei, niin kuin näkyy, voin kommentoida nyt omaa blogiani. Ei tarvinnut fiksailla asetuksia kuin ihan vähän vain.
Lähetä kommentti