maanantai 25. helmikuuta 2013

Ekan viikon yleiskatsaus

Ma: 9 km hölkkä
Ti: 9 km hölkkä (tai no, n. 6,5 km hölkkää, loput kävelyä, villasukkalenkki)
Ke: 5 km hölkkä (villasukkalenkki)
To: tankotanssi
Pe: 9 km hölkkä
La: loikkatreeni 
Su: tankotanssi

Lisäksi pari lihaskuntotreeniä kotona ja VENYTTELYÄ LÄHES JOKA ILTA. Olen ylpeä.

Torstaina käytiin vetämässä melkoiset överit Fazerin brunssilla. Söin esimerkiksi viisi kakkupalaa... Ne oli aika pieniä, mutta no. Positiivista oli se, että vielä illallakin oli kohtalaisen huono olo - ehkä "tiukka linja" vaikuttaa sen verran, että syöntikyky vähän heikkenee... Viikonloppuna vähän laskeskelin proteiininsaantiani, ja päätin, että tähtään vähintään 100 grammaan päivässä. Torstaina maistoin aitoa, esanssista proteiinipirtelöä, ja sen maku oli sen verran vakuuttava, että päätin myös pyrkiä keräämään sen 100 g ihan oikeasta ruoasta. Esanssinen maku ja saippuainen suutuntuma ei varsinaisesti koukuttanut ensimmäisellä kokeilukerralla...

Tähän mennessä
- Painon kehitys on ollut kyllä huimaa, mitään ei ole tapahtunut. Kymmenessä viikossa lähtee tuurilla kilo : D
- Voimaa on tullut, punnerrukset onnistuu nyt jo jopa kohtalaisella tekniikalla. Tässä ajassa ei voimalle varmaan pitäisi tapahtua oikeastaan mitään, ehkä vanha hermotus on vaan aktivoitunut?
- Juoksussa alkaa tuskaisin alkuvaihe olla ohi, wanha alkaa taas muistaa, miten juostaan.
- Tankotanssissa viikon oleellisin voitto oli kiipeäminen: tähän mennessä sääret on olleet niin mustelmilla, ettei kiipeämistä ole voinut edes kokeilla, mutta nyt pikkuhiljaa, pikkuhiljaa... Käsien voimat ei vielä riitä mihinkään, mutta eiköhän kädetkin ala kohta rakentaa silmitöntä lihasmassaa. Tankotanssin kohdalla on oikeastaan vähän kornia puhua tankotanssista, koska tanssillinen osuus on aika vähissä... Kyse on enemmän kivusta, pelosta ja kiroilusta. Mutta on se silti koukuttavaa! Ehkä siksi, että sitä tanssillista osuutta on niin vähän...

tiistai 19. helmikuuta 2013

Sokka irti

Tänään ohjelmassa oli talviurheilulajeista paras ja jaloin: villasukkajuoksu! Villasukkajuoksu on juuri sitä, miltä se kuulostaa: juoksua villasukat jalassa, ilman kenkiä. Lenkistä riippuen jalassa on 3-5 paria villasukkia, tänään -6 asteessa kolme paria (plus alimpana kerroksena puuvillasukat) oli juuri sopivasti.

Sitä kuvittelisi, että pelkät villasukat jalassa juokseminen on vähän epäkäytännöllistä; sukat kastuu, varpaita paleltaa ja jalkoihin sattuu. No, sukat ei kastu, villa eristää ja jos juoksee joustavalla alustalla fiksulla tekniikalla, juoksu tuntuu hyvältä. Järkevässä mittakaavassa villasukkajuoksu on vähän kuin kehonhuollon ja juoksutekniikkatreenin sekoitus. Villasukat jalassa juoksutekniikka muuttuu automaattisesti päkiäpainotteisemmaksi, ja kun jalka liikkuu vapaasti, pikkulihakset vahvistuu. Tai näin minä oletan, ainakin omat jalkani ovat tosi joustavat ja tuoreet villasukkalenkkien jälkeen, kun vastaavassa säässä kengät jalassa juoksentelu vetää jalat pahaan solmuun. Juoksuolosuhteille on kuitenkin vaatimuksia: hiekotetulla tai jäisellä tiellä en juoksisi... Käytännössä ne olosuhteet, joissa kengät jalassa on veemäistä juosta, on huomattavasti siedettävämmät ilman kenkiä. Helsinkiläinen talvikunnossapito suosii villasukkajuoksua!

Ja sitten siihen järkevään mittakaavaan... Talven ensimmäinen villasukkalenkki (köh, ei ole tullut muutenkaan oikein käytyä lenkillä), joten ajateltiin hölkätä hyvin kevyt 5 km (5 km on sinänsä jo aika pitkä "totuttelulenkiksi"...). Juokseminen oli niin kivaa, että ehdotinkin pientä pidennystä. No, minulla oli kivaa vielä muutaman kilometrin kuluttuakin, mutta lenkkikaverilla alkoi jalat väsyä ja kipeytyä. Loppumatka käveltiin. Kokonaisuudessaan juostiin siis ehkä n. 6,5 km, kävelyä tuli n. 2,5 km. Myönnetään, ettei minunkaan jaloissa ehkä olisi voimat riittäneet ehjään juoksutekniikkaan loppuun asti, joten parempi näin...

Mutta jalat oli kyllä tosi hyvässä kunnossa lenkin jälkeen, jo heti lenkin jälkeen tuntui samalta kuin normaalisti kunnon venyttelyn jälkeen. Pitää ehkä harkita paljasjalkakenkien hankkimista kesäksi...

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Suuren yleisön pyynnöstä

KYMMENEN VIIKKOA PALAA TÄHÄN MAAILMAAN!

"Suuri yleisö" on tietysti sarkasmia, ja sen maratonflopin jälkeen olisi hyvä keksiä joku uusi blogi ja unohtaa, että olen koskaan aiemmin mitään jumppablogia kirjoittanutkaan. Mutta koska olen laiska ja mielikuvitukseton, Kymmenen viikkoa saa jatkaa tässä.

Tällä kertaa "noin kymmenen viikon projektina" on (äärinaisellinen) kesäkuntoprojekti. Kaikki kunnia "koiraurheilun" harrastajille, mutta eihän tässä nyt ihan täydessä tikissä olla, vaikka "koiraurheilua" onkin harrastettu aktiivisesti. Näkee kyllä, että on syöty pizzaa kisareissulla ja skipattu laittoman monta juoksulenkkiä ja lihaskuntotreeniä... 

Kevään tavoitteena on lisätä lihasta, vähentää läskiä ja parantaa yleistä fysiikkaa (voimaa, kestävyyttä ja notkeutta). Nillittäjät toki huomauttavat, että lihaksen kasvattaminen ja rasvan vähentäminen ei onnistu samaan aikaan, mutta kieltäydyn uskomasta. KATSOTAAN. Niin, ja jossain kevään-alkukesän aikana juoksen puolimaratonin alle kahteen tuntiin.

Lajeina on tällä kertaa vanhan tutun juoksun (köh, hölkän...) lisäksi tankotanssi. Täten myös julkisesti julistan panostavani projektiin myös ruokavaliota miettimällä. SYÖN PRODEE KASVATAN HABAA. Enkä vedä hulluja mättö-övereitä.

Alla taitavasti muokattu kuva siitä, missä nyt mennään. Kuvasta ei saa esittää kritiikkiä, se on minusta hysteerisen hauska.


Toivotaan, että kesään mennessä minusta hävinneen läskin ja itsekritiikin tilalle on tullut sen verran lihasta ja taitoa, ettei yhtä huomaamattomia muokkauksia enää tarvita! Vertailukuva tulee sitten kymmenen viikon kuluttua, jos en ole siihen mennessä pudonnut päälleni.

tiistai 18. lokakuuta 2011

Suuri yleisö jäi kieli pitkällä odottamaan raporttia maratonista

Ja suuri yleisö, vituiksihan se meni.

Koko reissusta ei ole kauheasti positiivista sanottavaa. Osaan normaalisti runoilla kuin Runeberg, mutta tästä juoksusta ei vaan irronnut. Ensimmäisestä Gatorade-mukillisesta asti sattui mahaan niin kamalasti, että siinä oli sitten se juoksu. No, tuli ainakin juteltua muiden hitaiden tallustajien kanssa. Aikamoinen antikliimaksi.

Kymmenen viikkoa juoksin, seuraavat kymmenen viikkoa pidin taukoa. Tai no, ei onneksi ehkä ihan... Mutta pari viikkoa olin ihan loppu koulun alkamisen takia, sitten sairastuin, olin kuumeessa viikon, olin vielä pari viikkoa kipeä jne. Toissa viikolla kävin juoksemassa ekaa kertaa maratonin jälkeen. Noin 5-6 km kävelyvauhtia, jaksoin : D

Olen koulun takia Mäntsälässä, ja viime viikolla satuttiin löytämään aivan loistava lenkkireitti. Ihan Keudan vierestä lähtee Haukankierros, n. 5 km lenkki rehellistä maastoa - ei steriiliä kuntobaanaa, vaan juurakoita, kiviä, kallioita ja puunrunkoja. Eka lenkki juostiin kolmen cityjuoksijan voimin, ja jestas, minkä suunnistajan maailma minussa menettikään! Olen luonnostani maastossa kuin Minna Kauppi! Tai ehkä olen vaan riittävän tyhmä juoksemaan kallioisessa maastossa alamäkeen : D Fiksummat himmasivat.

Ekan Haukankierroksen jälkeen riemastuin taas maastojuoksusta täysin. Olen käynyt nyt kahtena peräkkäisenä päivänä juoksemassa kierroksen, ja juoksu tuntuu vaan koko ajan paremmalta ja paremmalta. Maastojuoksu on meditatiivista - maastossa juostessa on mahdotonta keskittyä mihinkään muuhun kuin juoksuun.

Lähtisikö joku hölkkäämään Nuuksioon?

perjantai 19. elokuuta 2011

20.8.

Nyt on 20.8.

Olen levännyt, syönyt hiilareita ihan järjettömästi, hakenut juoksunumeron ja valinnut juoksuvaatteet (suunnilleen...). Enää pitää vaan juosta.

14 h kuluttua jännitän Olympiastadionilla. Pitäkää peukkuja!

tiistai 16. elokuuta 2011

Viimeistä viikkoa viedään

Huh. Kauhistus. Tässä vaiheessa iskee aina kevyt paniikki, että en ole treenannut tarpeeksi, pitäisiköhän totuttaa jalkoja asfalttiin, pitäisiköhän juosta joku reipas lenkki jne. EI KANNATA. AAAAARGH. Ja koska olen syönyt jo pari viikkoa kuin sika, hiilarimättö ei tässä vaiheessa oikein houkuta.

Olen suunnitellut neljän tunnin jänisten perään lähtemistä, mutta nyt epäilyttää... Juoksuhistoriani on vahva, mutta kaukainen. Viimeksi olen juossut aktiivisesti vuonna 2007 (2008 yritin, mutta ei onnistunut kovin hyvin). Viimeisin neljän tunnin alitukseni on vuodelta 2007. Viimeksi olen juossut maratonin vuonna 2009, ja se oli aivan hirveä kokemus. Ei todellakaan kannata lähteä maratonille, jos ei ole juossut pitkiä lenkkejä pariin vuoteen...

Tämän vuoden "testilenkkivauhdit" rohkaisevat yrittämään neljän tunnin alitusta, mutta idioottikin tajuaa, että vauhtikestävyys on minulla huomattavasti vahvempi kuin peruskestävyys. Aaaargh....

Kävin tänään lönkyttelemässä Ainon kanssa mukavan ~5,5 km lenkin. Tehtiin noin viisi rentoa kiihdytystä, muuten hölkyteltiin rauhallisesti. Oli tarkoitus tehdä vähän lihaskuntoa lenkin jälkeen, mutta ei huvittanut. Maltoin sentään venytellä...

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Onpa noloa

Aika paha päivitystauko... Mutta toisaalta tuohon väliin menee vain noin neljä juoksulenkkiä, joista ei ole kauheasti mainittavaa, yksi mehevä flunssa ja yksi paska reissu.

Torstaina tuon porrasjuoksun jälkeen kävin "hölkyttelemässä" 9 km. Oli kaamea helle, enkä ollut syönyt mitään koko aamuna. Oli ihan hirveä lenkki, koko juoksu tuntui ihan kamalalta. Osa juoksun kammottavuudesta saattoi johtua siitäkin, että lenkin jälkeen päälle pamahti ihan kaamea flunssa... Juoksin viisi agilityrataa, mutta hölkkälenkit unohdin suosiolla.

Tiistaina lähdettiin Itävaltaan. Keskiviikkona käveltiin n. 7,5 h vaellus, ja oli ehkä flunssan kannalta vähän huono veto... Torstaina alkoi pahin yskä, joka minulla on koskaan ollut... Junamatka Linzistä Bad Halliin oli ihan kammottava, kun yskänkohtaus vaan kesti ja kesti ja lopulta silmät vuotivat vettä ja hengittäminen oli hankalaa.

Torstaista sunnuntaiaamuun on ajanjakso, jonka mieluiten unohtaisin. Tai no, yskä loppui lauantaina.

Reissun aikana söin ihan järkyttävän määrän suklaata. Minulle järkyttävä määrä suklaata tarkoittaa ehkä vähän muuta kuin "normaaleille ihmisille", voin syödä ihan tuskattomasti ~400 g suklaata putkeen.

Ekalla juoksulenkillä reissun jälkeen taisin käydä joskus keskiviikkona. Lenkki oli muistaakseni 9 km reipastahtinen lenkki keskellä yötä.

Viimeisen pitkän lenkin juoksin lauantaina 7.8. Lenkki oli 23 km "peruspitkis" Paloheinän kautta. Välillä satoi melko lailla kaatamalla. Paloheinässä vastaan alkoi tulla juoksijoita numerolappu rinnassa. Mietin, että eihän tämä ole Paloheinämaratonin reittiä, mutta sitten bongasin PePon hikitossulogon. Masokistin Unelma!! Aloin virnistellä kuin vähä-älyinen - ihan sama, miten huonosti minulla menee, ENPÄ AINAKAAN OLE JUOKSEMASSA MASOKISTIN UNELMAA!!! Kannustin muutamia juoksijoita, bongasin jopa joitain tuttuja naamoja. Hölkkäsin huoltosuoralle ja kysyin PePolaiselta, kuinka moni hullu lähti tänä vuonna matkaan. "36 juoksijaa, 0 hullua". Jatkoin lenkkiä, äkkiä askel oli tosi kevyt. Olin juossut siihen mennessä vain jotain 13-14 km, MasUa juoksevilla oli takana jo 6 h 30 min...

Tällä viikolla olen juossut pari lyhyttä lenkkiä, 6-9 km pyrähdyksiä. Nyt on enää alle viikko Helsinki City Marathoniin... Voi luoja, mihin nämä viikot katosivat. Nyt olisi tarkoitus pitää jalat tuoreina, keskittyä kehonhuoltoon ja miettiä sopivat juoksuvaatteet. Toivottavasti 20.8. olisi viileää ja puolipilvistä, se olisi ihan superhyvä synttärilahja!!