Pisin lenkki vuosiin

Olen alkanut pohtia, että minulla saattaa olla pieni vaateongelma. Jos 20.8. on hellettä, mitä minä puen päälleni??? Olen juossut tänä kesänä shortseissa ja puolipitkissä trikoissa, mutta eiliselle pitkikselle ei voinut oikein harkita kumpaakaan: trikoot olisi aika tyhmä veto hellesäässä, ja shortsit taas... Ei olisi kiva havahtua Paloheinässä siihen, että sisäreidet on hiertyneet vereslihalle, enkä voi juosta enää askeltakaan. Vastaus ongelmaan on sinänsä yksinkertainen, eihän tuossa tilanteessa ole muita vaihtoehtoja kuin lyhyet trikoot, MUTTA. On hankala keksiä vartalotyypilleni epäsopivampaa vaatetta kuin lyhyet trikoot (etenkin jos ne trikoot on ostettu "kilo tai pari" sitten, köh). Lahkeet pusertavat läskit somasti tiimalasimuotoon, eli lahkeiden puristuksesta vapaat reisiläskit lepattavat vallattomasti tuulessa (fläpätifläpätifläpfläp). Sitä visuaalista ihmettä on vaikea kuvata sanallisesti, joten piirsin kuvan tilanteesta (ja hyvässä blogissa on kuulemma riittävästi kuvia, tässä ei ole ollut koskaan yhtäkään).

Tulipa lähes fotorealistinen kuva. Tuostahan puuttuu vain arvet, mustelmat ja selluliitti.











Kävin eilen siis vähän lönkyttelemässä.

Hölkkäsin ensin joenvartta pitkin Suutarilaan ja sieltä Haltialaan ja edelleen Paloheinään. En todellakaan ole hellejuoksija, joten eilinen sää oli aika rankka (~25 astetta ja paahtava auringonpaiste, ei juurikaan tuullut). Juoksu itsessään tuntui sujuvan hyvin, mutta jo jossain 6 km kohdalla alkoi tuntua siltä, että oli ehkä virhe lähteä ilman aurinkorasvaa... Hiki valui virtanaan, ja naama oli ihan kirkkaanpunainen.

Haltialan kartanolla oli onneksi joku puutarhaletkusysteemi, joten pystyin pesemään naamani ja hikiset käpäläni, eli olemus raikastui ihan perustasolle taas hetkeksi.

Minulla oli mukana reilu puoli litraa urheilujuomaa. Sanoohan sen järkikin, ettei puoli litraa riitä kolmen tunnin lenkillä... Join niin säästeliäästi, että kun ehdin Paloheinän ulkoilumajalle, minulla oli vielä vajaa pullollinen juomaa (mukana oli kolme noin 1,8 dl pulloa). Olin siis ihan lievässä nestehukassa... Haaveilin kylmästä vedestä ja katselin jopa ojia arvioivasti, mutta jopa ojat oli ihan kuivia.

Lopulta hoipertelin majan ovelle, mutta eihän ulkoilumaja ole auki sunnuntai-iltana kahdeksalta... Suunnilleen itkua tuhertaen lähdin jatkamaan hölkkää, mutta riemukseni huomasin puutarhaletkun tyngän majan seinässä. Kun tyngästä valuva vesi oli silmämääräisesti arvioituna puhdasta, valutin pari kertaa pullon täyteen ja join. En viitsinyt kuitenkaan ihan litroittain ruveta juomaan, koska sitten olisi alkanut oksettaa, joten täytin tyhjät pullot, pesin kädet ja naaman ja jatkoin matkaa.

Siinä Haltialan paahtavalla suoralla alkoi olla taas tuskaisen kuuma, joten ruiskutin yhden pullollisen vettä naamalleni ja jatkoin matkaa läähättäen ja naamaani vessapaperilla pyyhkien (vessapaperille on näköjään käyttöä joka lenkillä). Tolleria ulkoiluttanut salskea nuorimies virnisteli.

"Perusreitille" (eli vanhan kunnon ysin reitille) ehtiessä etureidet alkoivat olla jo melko juntturassa, joten venyttelin niitä pikaisesti. Taakse vilkaistessani huomasin kuitenkin, että takanani juoksi nainen. NAISET EI MINUA OHITA!! Lähdin lyllertämään, mutta se nainen juoksi minusta ohi hymyillen leveästi. Ei normaali ihminen hymyile juostessa kuin Naantalin aurinko, joten olin ihan varma, että se siinä hymyää omahyväisenä, kun juoksi puuskuttavasta pullukasta ohi. Ajattelin juosta sen kiinni ja kampata sen, mutta sitten vilkaisin sitä arvioivasti ja totesin, että sillä ei ole pullovyötä. SE EI SIIS OLE PITKÄLLÄ LENKILLÄ. Varmaan jotain vitosta vaan juoksee, ressukka... Ehkä minunkin naamallani on omahyväinen hymy aina, kun hölkkään jonkun rupukuntoisen ohi.

Tällä kertaa minulla oli kellokin mukana, koska halusin olla varma, ettei lenkki lipsahda ylipitkäksi, eli yli kolmen tunnin. Yli kolme tuntia on ylipitkä, ja ylipitkiltä lenkeiltä palautuminen kestää liian kauan, joten lopetin hölkän tasan kolmen tunnin kohdalla (tunnollinen kun olen). Siihen mennessä kilometrejä oli kertynyt 28. Palkinnoksi sain reilut puoli litraa lakritsijäätelöä ja desin lakritsikastiketta. En venytellyt, varmaan kaikki lihakset olisi revähtäneet.