Näytetään tekstit, joissa on tunniste sairastupa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sairastupa. Näytä kaikki tekstit

lauantai 2. heinäkuuta 2011

Piti sitten testata, kestääkö jalka

Jalka revähti tiistaina. Keskiviikkona sain kaverilta kyydin Tammiston Lidliin (käytiin Lidlissä! Vantaalla! Vähän kuin kulttuurireissulla Korsossa!), ja ostin IHAN SIKANA mättöä. Ja kun minä sanon, että ihan sikana, myös tarkoitan sitä. Kaksi jotain suklaataskua (siis jotain voitaikinaa ja suklaamössöä), kaksi suklaalevyä (mansikkavalkosuklaata ja kookossuklaata), paketillisen jugurttitäytteisiä suklaapatukoita (200 g), paketillisen (350 g muistaakseni) jotain marsin tapaisia pikkupatukoita, patonkia ja pizzaa. Kyllä, minua harmitti aika kovasti se jalan revähdys. SÖIN TUON KAIKEN KAHDESSA PÄIVÄSSÄ. KYLLÄ!!

Olen ihan lievästi turvoksissa, jalatkin näyttivät eilen tosi oudoilta. En tiedä, olenko elefanttitautinen helteen ja mättämisen takia, vai oliko lihakset ihan totaalitukossa kaikesta hiilarista, mutta pohjelihakset oli PYÖREÄT. Pohkeenihan ovat aivan valtavat, enkä nyt harrasta mitään naismaista "iik kun jalkani ovat paksut" -hapatusta, nämä ON valtavat. Pohkeiden muoto on harvinaisen maskuliininen, pohkeet ovat siis ihan kulmikkaat (serkkuni kommentoi kerran, että näytän korkokengissä ihan drag queenilta). Eilen pohkeetkin oli pyöreät. Ja jalat oli niin tukossa, että alkoi jo epäilyttää, että osa kivusta johtuu vaan siitä, että jalat on niin tönkkönä.

Otin tuon parin päivän ajan tulehduskipulääkettä kunnon annoksen yöksi - anti-inflammatorinen vaikutus oli tervetullut, kivunpoisto ei niinkään. Jos jalkaan ei satu yhtään, rasitan sitä ihan normaalisti, joten jalka sai oikein mielellään olla juuri sen verran kipeä, mitä se oikeasti oli.

Tänään piti sitten testata, kestääkö se jalka yhtään juoksua. Käytiin lönkyttelemässä Ainon kanssa ehkä noin 6,5 km. Pysähdeltiin totuttuun tapaan parin kilometrin välein, jotta Aino pääsi uimaan. Jalkaan ei sattunut koko lenkin aikana yhtään! Aika outoa. Venyttelin tosi kevyesti, en uskaltanut räsäyttää jalkaa ihan kunnolla tohjoksi, joten ei ole samanlainen mahtava olo kuin yleensä lenkin jälkeen, mutta pohje tuntuu oikeasti paremmalta. Ehkä jo se, että jalat eivät ole enää ällöttävän turvoksissa, auttaa pohkeen parantumista...

Eihän tuolla surkealla kampuralla uskalla mitään kunnon lenkkejä juosta, ennen kuin kaikki kipu on loppunut. Hölkötellään siis noita kuuden kilometrin lenkkejä, kunnes jalkaa uskaltaa taas esim. venytellä...

keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Ruumis on henkeä heikompi

Eilen hölkkäsin Ainon kanssa hyvin kevyen lenkin, hölkättiin taas uittopaikalta toiselle, ja uittopaikoilla vietettiin noin viiden minuutin tauot (Aino ui, minä heittelin keppiä). Koiralenkit on aika harvoin mitään potentiaalisia runner's high -lenkkejä... Eilinenkin oli peruslönköttelyä, jonka aikana tuli hymyiltyä aika paljon koiran idioottimaiselle riemulle. On se vaan vähään tyytyväinen...

Juoksulenkin jälkeen nappasin muut koirat mukaan ja käytiin vielä vajaan tunnin hitaalla kävelyllä. Kävelyn jälkeen kävin suihkussa ja söin iltapalaa ja rupesin sitten venyttelemään.

Venyttelen "tärkeimmät" lihakset aina kunnolla, eli pohkeet ja etureidet 3x30 s molemmille puolille. Toka venytys oikealle pohkeelle ei tuntunut oikein missään, joten vaihdoin jalan asentoa hieman ja naps. Tuntui sellainen tympeä, vaimea napsahdus. Pohkeessa revähti jokin. KIVA. Kävin kaivelemassa pakastinta, olisiko minulla jotain pohkeeseen sidottavaa, mutta en löytänyt mitään sopivaa. Jatkoin sitten venyttelyä, sitä pohjetta en yllättäen enää venytellyt...

Myös vanha tuttu pakara on taas kipeänä. Se revähti pahasti keväällä 2002 tai 2003 ja on ollut siitä asti ajoittain kipeänä (mutta vain silloin, kun olen treenannut enemmän tai vähemmän aktiivisesti). Siihen ei (ainakaan vielä) satu juostessa tai istuessa, mutta takareiden venytyksissä, kun paino on oikean istuinluun varassa, sattuu aika ikävästi.

Tänä aamuna taivuttelin nilkkaa edestakaisin heti herättyäni, ja jep, on se pohje revähtänyt... Aamukävely (noin 200 m...) koirien kanssa onnistui melkein ilman kipuja, mutta ylämäkeen käveleminen kiristää pohjetta kipeästi.

Jotenkin veemäistä, että pohje revähtää kesken ihan normaalin venytyksen. Revähtäisi edes jonkun raa'an vetotreenin lopussa, jotta voisin kierähtää miehekkäästi karjaisten nurin... Mutta ei, keskellä yötä tuntuu kevyt napsahdus. No, toivotaan, että revähdys on tosi lievä, ja pystyn taas päivän, parin kuluttua juoksemaan. Jos universumi vie minulta nyt juoksunkin, olen TODELLA vihainen.